Rogel-sukuseura Ry

HERÄNNÄISSAARNAAJA ANNA ROGEL

Rogelin sukuhistoriaa ei voida sivuuttaa missään muodossa ilman, ettei esiteltäisi Anna Rogelia, joka aikaansai Merikarvialla ja lähiseuduilla suuren uskonnollisen herätyksen saarnoillaan.

Anna Rogelin muistomerkki on pystytetty Merikarvian Alakylään.

Anna Mikontytär Rogel syntyi 4.12.1751 Merikarvian Alakylässä. Hän sairastui 19-vuotiaana vakavasti eikä enää noussut sairasvuoteelta. Runsaan puolen vuoden kuluttua sairastumisestaan, ensimmäisen kerran 26.12.1770, Anna Rogel alkoi saarnata. Hän saarnasi kantavalla äänellä silmät kiinni, niin sanotusti unessa, ja herätti suurta ihmetystä ja kiinnostusta.

Silloinen Turun piispa Carl Fredrik Mennander kehotti Merikarvian kirkkoherra Enebergin panemaan tarkoin merkille Annan puheet ja antamaan niiden yksityiskohdista ja yhteyksistä lisäselvityksiä Tuomiokapitulille. Lisäselvityksiä annettiinkin, mutta koska Annan saarnat ja virret olivat tarkoin kristinopin ja terveen järjen mukaisia, ei hänen toimintaansa voinut, eikä tarvinnut, mitenkään estää.

Annan unisaarnat kiinnostivat; kuulijoita saapui Merikarvialle laajalti Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta. Parhaimmillaan häntä oli kuulemassa yli tuhatkin ihmistä.

Annan unisaarnat vaikuttivat kuulijoihin voimakkaasti. Hän korosti saarnoissaan Jumalan rakkautta ja armoa. Saarnojensa välillä hän lauloi itse sepittämiään virsiä. Saarnat päättyivät tavallisesti pitkiin rukouksiin kaikkien kristittyjen ja muiden ihmisten, esivallan, kuninkaan ja pappien puolesta.

Vuonna 1774 hänet vietiin Vaasaan ja mahdollisesti myös Uumajaan asti saamaan hoitoa, mutta Anna pysyi vuoteen omana kuolemaansa asti. Merikarvia oli Annan aikana kaksikielinen seurakunta ja Anna saarnasi vuoroin suomeksi vuoroin ruotsiksi.

Pohjanmaan ruotsinkielisiä herännäisyysliikkeitä koskevaa tutkimusta tehdessään Tor Krook löysi Tukholman Veljesseurakunnan arkistosta Anna Rogelin Helsinglandissa v. 1783 pitämäksi merkityn puheen. Puheen alkuperä on sikäli arvoituksellinen, että Anna Rogelin ei tiedetä koskaan olleen Ruotsissa, vaan että päinvastoin tiedetään hänen paria Vaasassa oleskelun kautta lukuun ottamatta, enimmäkseen sairastelleen kotonaan Merikarvialla. Silti on olemassa tieto, että hänen kuulijoidensa joukossa oli ollut myös Ruotsin puolelta, todennäköisesti juuri Pohjanlahden vastarannalla olevasta Helsinglandista, tullutta väkeä.

Merikarvian rovasti Enebergin vuonna 1774 Tuomiokapitulille lähettämistä kirjeistä saamme eräitä tietoja Annan lapsuudesta. Hän oli jo varhaisina vuosinaan hiljainen ja hurskasmielinen eikä paljon seurustellut toisten lasten kanssa, vaan viihtyi mieluiten yksikseen. Lukemaan opittuaan hän oppi katkismuksen ulkoa ja oli rippikoulussa parhaimpia oppilaita kristinopin tiedossa. Hän myös toteutti niiden sanomaa ajatuksissa, sanoissa ja teoissa; tunnusti Jumalalle pienimmätkin rikkomuksensa ja rukoili anteeksiantoa. Hän kehotti myös muita valvomiseen, rukoukseen ja itsensä koettelemiseen. Annalle tärkeä raamatunjae oli Matteus 26:41, mikä on merkitty myös hänen muistopatsaaseensa.

Anna Rogelin muisto elää yhä Länsi-Suomen heränneitten keskuudessa ja hänen nimeään kuulee usein siellä mainittavan. Mutta myös rukoilevaisten opinkäsityksessä elää hänen henkensä.

Vaikka Anna sanoi ettei muistanut herättyään enää mitään siitä, mitä oli puhunut, hänen sanelemansa monet kirjeet edellyttävät tajullisena tapahtunutta ajatustoimintaa ja tarkkaa harkintaa, joka ihmeellisen selvänä ja johdonmukaisena on kutoutunut syvälliseksi ja rakentavaksi kirjalliseksi esitykseksi.

Kirkkoherra Eneberg kävi Annan luona usein keskustelemassa ja totesi kirjeissään Tuomiokapitulille mm., että Anna ei puhunut mitään unia, päähänpistoja, näkyjä tai ennustuksia eikä hänestä voinut havaita vähäisintäkään koreilua. Anna sai myös kirkkoherran vakuuttuneeksi siitä, että hän puhuu ja ajattelee ainoastaan sitä, mistä hänen joskus on vastattava kaikkivaltiaan Jumalan edessä.

Anna Rogel makasi sairaana 14 vuotta 2 kuukautta. Hän kuoli 5.7.1784, 32 vuoden ikäisenä.

Lisätietoja: