Rogel-sukuseura Ry

ANNA ROGEL, HERÄNNÄISSAARNAAJA
Poimintoja merikarvialaisen unissasaarnaaja Anna Rogelin elämästä

Anna Rogel syntyi Merikarvian Alakylässä 4.12.1751. Hänen isänsä oli Mikko Mikonpoika, syntynyt 1715 ja äitinsä Maria lisakintytär, syntynyt 1720. Annalla oli kaksi veljeä: Heikki (s. 1743) ja Mikko (s. 1748) sekä sisar Maria (s. 1764).

Yrjö Hormia on kirjassaan 'Rukoilevaisen kansan hengellisiä äitejä' kertonut Anna Rogelin, kuuluisan unissasaarnaajan elämänvaiheista. Anna Rogelin elämä jäi varsin lyhyeksi, sillä hän kuoli jo 5.7.1784 vain 32-vuotiaana. Hänen isästään kerrotaan, että tämä enimmän osan elämästään kärsi päänkipua. Äiti, Maria, oli vanhemmiten kihdin vaivaama. Kaikkien tämän perheen lasten kerrotaan olleen sairaalloisia ja varsinkin Anna joutui lapsesta alkaen potemaan samankaltaista tautia kuin äitinsä. Toukokuun alkupuolella 1770 Anna Rogel. vilustui ja joutui pysyväisesti sänkypotilaaksi. Hänen vatsansa pöhöttyi, eikä hän voinut nauttia juuri ollenkaan ruokaa. Saman vuoden syksyllä hän menetti puhekykynsä. Annan luultiin kuolevan, mutta toisena joulupäivänä hän alkoi saarnata, ja saarna kesti neljä tuntia. Seuraavana vuonna saarnaaminen jatkui ajoittain. Anna sepitti myös hengellisiä lauluja ja teki niihin sävelmät, vaikka ei oman kertomansa mukaan tiennyt itse tästä kaikesta mitään. Hän puhui ja lauloi silmät ummessa ja kerrotaan, että kaikki tapahtui innostuneesti ja voimakkaalla äänellä. Puheitten aiheet hän otti Raamatusta. Saarnaaminen ei näyttänyt Annaa rasittavan, vaikka hän piti pitkiä paastoja. Kerrotaan, että hän oli syömättä jopa 4-6 viikkoa kerrallaan. Pian alkoi suuri ihmisjoukko kokoontua kuulemaan tätä ihmeellistä saarnaajaa, eikä ainoastaan kotiseurakunnasta vaan kauempaakin.

Anna oli lapsena hiljainen ja hurskasmielinen. Hän otti vain vähän osaa samanikäisten lasten leikkeihin. Hänen terveytensä oli heikko ja hän sairasteli usein. Sairastuttuaan pääsiäisen aikaan 1770 Anna makasi tunnottomana ja enimmäkseen puhumattomana vuoteellaan jouluun saakka nauttimatta pitkään aikaan muuta kuin vähän juomista, jota muutamia kertoja vuorokaudessa pantiin lusikalla hänen suuhunsa. Muutamien viikkojen kuluttua hän alkoi heikolla äänellä puhua joitakin sanoja, söi muutamia vehnäleipäpaloja ja joi hiukan maitoa. Joulunpyhinä alkoi sitten tuo ihmeellinen ja suurta huomiota herättänyt saamatoiminta.

Vuonna 1771 Annaa kävi kuulemassa mm. Porin rovasti Lebell, joka oli pitämässä Merikarvialla pitäjänkokousta suunnitteilla olleen uuden kirkon rakennuksen vuoksi. Tässä samassa seurueessa oli muitakin arvovaltaisia kuuntelijoita, mm. professori Kraftman Porista sekä eversti Gripenberg ja majuri Montgomerien. Seuraavassa poimintoja heidän kertomuksestaan vuodelta 1774.

Anna makasi melkein kuin kuollut vuoteellaan. Kasvot olivat kalpeat ja kädet hervottomat. Hetken kuluttua Anna liikautti hiukan päätään, kostutti kielellään huuliaan, liikutti olkapäitään, valitti vähän, avasi suunsa ja lausui kuuluvalla äänellä Raamatun tekstin. Sitten hän selitti tekstiä noin neljännestunnin ja vaikeni, ikään kuin olisi nukahtanut. Jälleen hän liikutti päätään, yskähti hiljaa pari kertaa, kostutti kielellään huuliaan, liikutti olkapäitään, valitti hiljaa kuin unessa ja alkoi noin neljän minuutin kuluttua laulaa kovalla ja kimeällä äänellä saamaan sopivaa laulua. Sen jälkeen hän taas lausui tekstin ja saarnasi siitä noin puoli tuntia. Sitten hän vaikeni ja vaipui uneen. Hän aloitti taas ja selitti kuusi eri tekstiä, joista jokainen kesti noin neljännestunnin. Kaikki nämä hän esitti suomenkielellä. Viimeisen puheen päätyttyä hän ilmoitti vaihtavansa puhekieltä. Taas samat alkurituaalit toistuivat ja Anna alkoi laulaa itse sepittämäänsä ruotsalaista laulua sekä esitti jälleen neljä eri tekstiä ja niihin selitykset. Jälleen hän vaihtoi suomenkielelle ja selitti neljä tekstiä. Anna saarnasi neljännestä yli neljästä ilta kymmeneen. Tämän jälkeen hän luki rukouksen, jossa hän rukoili kuninkaan, kuningattaren, leskikuningattaren, prinssien ja prinsessojen, valtakunnan neuvoston, virkamiesten ym. puolesta. Tämän kerrottiin tehneen erityisen vaikutuksen kuulijoihin. Rukous kesti enemmän kuin puolitoista tuntia. Sanat tulivat selkeästi ilman minkäänlaista sekavuutta. Koko aikana ei oltu havaittu silmissä ja käsissä pienintäkään liikettä. Tämän jälkeen Anna kannettiin kamariinsa niin kuin eloton kone.

Kun Annalta kysyttiin hänen tajuissaan ollessaan, mitä hän muisti tällaisista tapauksista, hän vastasi, ettei muistanut mitään omista puheistaan. Kun Annalta kysyttiin, koska hän sairastui, hän muisti ajan päivälleen. On selitetty, että Annan lapsuuden kirkkomatkoilla kuulemat rukoukset ja selitykset olisivat jääneet alitajuntaan, josta ne purkautuivat esiin hänen saarnatessaan. Mutta täysin tajuissaan kirjoitetut kirjeet edellyttivät selvää ja johdonmukaista ajatustoimintaa.

Vuonna 1774 Merikarvian seurakunnan kirkkoherra Anders Eneberg kävi tapaamassa Anna Rogelia. Hän teki käynnistään kertomuksen Turun tuomiokapitulille. Tuomio­kapitulista velvoitettiin pitämään Anna Rogelia jatkuvasti silmällä ja tutkimaan tämän tilaa. Näin tahdottiin päästä selville, oliko kaiken takana Annan sairas mielikuvitus vai oliko Anna tosissaan. Tuomiokapituli halusi selvyyttä mm. Annan saarnojen sisällyksestä samoin kuin siitä, milloin Anna ei oman käsityksensä mukaan ollut tietoinen, mitä puhui. Kirkkoherra lähetti tuomiokapitulille selostuksen neljästä Annan pitämästä saamasta. Saarnat olivat kirkkoherran mukaan kiinteitä, selviä ja hyvin rakennettuja sekä tiukasti tekstinmukaisia. Anna puhui usein siitä, että maailmanlopun ajat ovat käsillä, joten kristittyjen tulee valvoa ja rukoilla ja pysyä kiinni Jumalan sanassa.

Annan saarnaa kesti usein aamusta iltamyöhään saakka ja se saattoi jatkua yölläkin. Kun hän seuraavana päivänä oli normaalitilassa, hän kertoi, ettei muista, mitä oli puhunut. Tajuissaan ollessaan hän esiintyi aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaksi lääkäriä kävi Annaa tutkimassa, mutta heidän lääkkeensä eivät häneen tehonneet mitenkään. Lääkäreiden mielestä Anna sairasti hysteriaa.

Vuonna 1774 rovasti Eneberg ilmoitti, että maalis-huhtikuussa oli tuhansia ihmisiä käynyt Annaa kuulemassa Kokemäeltä, Raumalta, Kristiinasta, Eurajoelta, Ulvilasta, Kokemäeltä. Läpfjärdistä, Närpiöstä, Ilmajoelta, Laihialta, Maalahdesta ja Ikaalisista. Heidän joukossaan oli pappeja ja säätyhenkilöitä. Paljon myös tapahtui herätyksiä.

Merkittävää oli, että Merikarvian kirkkoherra Eneberg oli Anna Rogelin vilpitön ystävä. Kirkkoherran mielestä Annan sananjulistus ja laulut olivat "täysin sopusoinnussa Pyhässä Raamatussa ilmoitetun Jeesuksen Kristuksen totisen tuntemisen kanssa". Kirkkoherra pyysi, että tuomiokapituli kehottaisi muiden seurakuntien pappeja pitämään huolta Annan saarnojen alla herätykseen tulleista sen sijaan, että nämä nuhtelivat näitä herätyksen saaneita seurakuntalaisiaan.

Anna Rogelin toiminta herätti myös arvostelua ja vastustusta. Tämä oli luonnollista, sillä hänen saarnansa olivat saaneet liikkeelle valtavia kansanjoukkoja. Olipa hänen maineensa levinnyt Ruotsin puolelle ja sieltäkin häntä tultiin kuulemaan. Kuuntelijoiden joukossa oli paljon uteliaita ihmisiä. He eivät nähneet Annan puheessa Jumalan sanaa vaan monet pitivät Annaa kansanvillitsijänä ja harhaoppisena. Jotkut näkivät oman kunnian tavoittelua, vilppiä ja petosta. Rovasti Eneberg arveleekin, että katolisena aikana Anna olisi joko julistettu pyhimykseksi tai kerettiläisenä poltettu roviolla.

Anna Rogel hallitsi sekä suomen- että ruotsinkieltä ja hän käytti saarnatessaan molempia. Anna oli varsin ahkerassa kirjeenvaihdossa herätykseen tulleiden ystäviensä kanssa. Usein hän päätti kirjeensä kehotuksella: "Pitäkää aina ristiinnaulittu Jeesus silmienne edessä, niin saatte voiton."

Anna Rogelia on sanottu arvollisimmaksi, huomattavimmaksi ja tunnetuimmaksi maassamme 1700-luvun jälkipuoliskolla esiintyneen ekstaattisen eli hurmoksellisen herätysliikkeen edustajaksi. Tämän liikkeen katsotaan valmistaneen maaperää 1800­luvulla puhjenneelle kansanherätykselle, joka vaikutti koko kansankirkkomme elämään. Anna Rogelin vaikutuksesta lähtenyt herätys levisi Satakuntaan, Sisä-Hämeeseen ja Pohjanmaalle sekä yli Pohjanlahden. Monet papit paheksuivat Anna Rogelin aikaansaaman herätyksen piirissä syntynyttä maallikkotoimintaa. He pitivät sopimattomana ja vaarallisena sitä, että oppimattomat kansanihmiset esiintyivät sanan julistajina.

Tämänkaltaisia hurmosilmiöitä, joihin Anna Rogelin tapaus luetaan, sanovat uskontotieteilijät ilmenevän pakanuudenkin piirissä. Kristinuskon yhteydessä niitä on esiintynyt alkuajoista lähtien. Saksalaisen pietismin ympärillä tavataan niitä myös. 1730­luvulta ne. esiintyvät eri puolilla Ruotsia. 1770-luvulla esiintyi Tornionjokilaaksossa kahden alaikäisen tytön hurmossaarnoja. Ekstaattisessa tilassa puhuvia laskettiin niillä seuduilla olleen vuonna 1775 noin 100 henkeä. Lapualla syntyi hurmoksellista herätystä vuoden 1750 tienoilla. Liisa Eerikintyttärestä Uudellakirkolla alkanut herätysliike luetaan samaan lajiin kuuluvaksi.

Anna Rogel aiheutti jonkinlaista levottomuutta vallanpitäjissäkin, vaikka Vaasan läänin maaherra kuninkaalle lähettämässään kirjeessä liikettä selostaessaan ehdottaakin, ettei mihinkään pakkokeinoihin sitä vastaan ryhdyttäisi. Osaksi tähän pidättyväisyyteen vaikutti ehkä se, että Annalla oli vaikutusvaltaisia suosijoita, kuten kauppias Bladh Vaasasta. Anna Rogel oli ilmeisesti voimakkaan herrnhutilaisen vaikutuksen alainen. Anna Rogelin muisto elää vieläkin jatkuvasti Länsi-Suomen heränneitten keskuudessa. Hänen nimeään kuulee usein mainittavan uskonnollisissa puheissa myös täällä Merikarvialla.

Seuraavassa poimintoja Viljo Rasilan suomentamasta Anna Rogelia koskevasta aineistosta Merikarvian kirkonarkistossa.

Merikarvian kirkonarkistossa on joukko Anna Rogelia koskevaa kirkkoherra Anders Enebergin ja piispa Carl Fredrik Mennanderin välistä kirjeenvaihtoa ajalta 13.3. - 13.7.1774. Kirjeenvaihto ei ole säilynyt alkuperäisenä, vaan erikseen kirjoitettuina kopioina, yhteensä 26 käsinkirjoitettua sivua. Pääosa kirjeenvaihdosta on julkaistu painettuna Matth. Akianderin 1859 toimittamassa teoksessa 'Historiska Upplysningar om Religiösa rörelserna i Finland III'.

Kirkkoherra Eneberg antoi 18.3.1774 Turun tuomiokapitulille seikkaperäisen selvityksen Anna Rogelista. Selvitys on kirjoitettu pykälittäin. Kertomus on annettu "Anna Mikontytär Rogelin sairaalloisesta ja omituisesta tilasta, joka allemerkittynä päivänä Kunnianarvoisan Herra Piispan ja Varakansleri Herra Tohtori Carl Fredrik Mennanderin suullisen käskyn mukaan jätettiin Tuomiokapitulille". Kirkkoherra aloittaa kertomuksensa perheestä ja Annan lapsuudesta. Annasta kerrotaan, että hän koko muistamansa ajan on ollut kovan vatsataudin vaivaama. Sairastuttuaan toukokuulla 1770 hän sai erittäin voimakkaan vastemielisyyden ruokaan, niin ettei hän sietänyt nähdäkään sitä. Hän alkoi turvota koko ruumiiltaan ja kesän aikana hänet voitiin vain suurella vaivalla käyttää ulkona muutaman kerran. Hänen vointinsa huononi ja kovan vatsakivun takia luultiin, että hän on kuoleman oma.

Saarnaamisen alettua Anna kertoi aluksi tunteneensa sisäistä pakkoa saarnaamiseen kristikunnan yleisen turvallisuuden vuoksi samoin kuin kristityn ilon vuoksi. "Laulu kulkee, ellei aina rytmissä, kuitenkin pääosin loppusoinnuin, mutta asiat aina selvässä järjestyksessä. Vaikka hän tekee kaiken voimallisesti, hän ei kuitenkaan näytä heikkenevän, vaikka hän harvoin ja vähän sekä pakotettuna ja ilman ruokahalua syö.

Hänen hengityksensä on aina puhdas ja vailla vähintäkään hajua tai löyhkää. Vartaloltaan hän on sopusuhtainen, kaunis ja hyvänmuotoinen sekä hyvän värinen, paitsi silloin kun taudinkohtaukset ovat niin vaikeat, että veristä vaahtoa tulee suusta, jolloin kasvot muuttuvat kellankalpeiksi. Kun kohtaus menee ohi, on hän puhelias, ilmeikäs, myös iloinen ja hilpeä. Ensinäkemältä on silloin vaikea uskoa, että hän on sairas. Hänen kuukautisensa tulevat säännöllisesti ajallaan, niin että hänellä ei ole niiden suhteen mitään puutetta." Anna oli siihen mennessä maannut vuoteessa melkein neljä vuotta eikä omin voimin voinut liikkua tai kääntyä. Mitään unia, harhakuvia, näkyjä tai ennustuksia Anna ei kirkkoherran huomioiden mukaan puhunut eikä puolustanut. Hän keskusteli mielellään vakavasti erityisesti hengellisistä asioista. Kirkkoherralle tuli tuomiokapitulista vastauskirje, jossa kehotetaan että "ei Tuomiokapituli voi muuta kuin luottaa siihen, että Teidän kunnianarvoisuutenne edelleenkin tarkkailee häntä avoimin silmin".

Anna Rogelin saarnaamisen saama julkisuus ei pysynyt salassa myöskään valtion virkamiehiltä. Tuomiokapitulin ja kirkkoherra Enebergin välisessä kirjeenvaihdossa oli kyse siitä, että tuomiokapituli pelkäsi harhaoppien leviämistä ja siksi tuomiokapitulista kehotettiin kirkkoherraa edelleenkin pitämään Annaa silmällä.

Tallella on myös neljän pappismiehen keskustelu, jossa pohditaan, miten pappien pitäisi suhtautua Annan saarnaamiseen. Edellä selostettuun liittyy kiinteästi asiakirjakokoelma, joka on julkaistu teoksessa 'Suomen uskonnollisten liikkeiden historiaa. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XII, 1. 1915'. Siihen sisältyy mm. Vaasan läänin maaherran kirje kuninkaalle 10.6.1775. Kirjeen mukaan Anna Rogel oli tuotu Vaasaan saamaan hoitoa halvaantumiseensa. Häntä kuulemaan oli kokoontunut väkeä Kalajoelta saakka, ja siksi kansaa oli muistutettu vuonna 1726 annetusta kansankokouksia koskevasta kiellosta, mutta tuloksetta. Maaherralla ei ollut sellaista käsitystä, että Anna julistaisi vääriä oppeja, vaan päinvastoin "hän oli täysin puhdasoppinen". Mutta kansan keskuudessa saattoivat herättää levottomuutta huhut, joiden mukaan hän näki näkyjä ja ilmestyksiä. Maaherra valitti myös, että menetetään suuri määrä työpäiviä, sekä pyytää toimintaohjeita.

Seuraavana on Kalajoelta lähetetty syytöskirje (Salmenius, kirkkoherra?, suomentajan huomio), jossa vaaditaan Kalajoelta kotoisin olevien talollisten asettamista oikeuden eteen, koska he ovat vastoin maaherran kieltoa käyneet kuulemassa Annaa Vaasassa. Samalla Salmenius vaatii selvitystä, miksi Annaa hoidetaan Vaasan sairaalassa, jota pidetään yllä läänin kaikkien pitäjien tuella. Rasilan mukaan näyttää siltä, että ensin Kalajoelta on lähetetty kantelukirje, jonka johdosta maaherra on kääntynyt peräti kuninkaan puoleen ja kuninkaan kansliasta taas on pyydetty selvitystä Turun piispalta. Piispa Mennander puolestaan näyttää kaiken aikaa olleen tarkasti kuulolla, mutta ei ole havainnut mitään sellaista, mihin olisi pitänyt puuttua.

Rasilan huomiota on kiinnittänyt se, että kansa tuli kuulemaan Anna Rogelin saarnoja, näkyjä ja ilmestyksiä, joita se odotti ja piti ihmeinä. Kuitenkaan ei missään aikalaistiedossa mainita minkäänlaista Annan näkemää näkyä tai ilmestystä, vaikka huhuja liikkuikin. On tosin olemassa hurmoksellisia näkyjä sisältävä puhe vuodelta 1783, mutta kun se on merkitty muistiinkirjoitetuksi Ruotsin Helsinglannissa, missä Annan ei tiedetä koskaan olleen, ja kun se lisäksi olisi pidetty Annan viimeisenä elinvuotena, ei sen todenperäisyyttä voi pitää varmana. Annan nimiin on pantu myös eräitä ennustuksia, mutta se ovat selvästi jälkisyntyistä. Anna julisti parannusta ja sovitusta, hän itse ei joutunut hurmokseen eikä nähnyt näkyjä. Mutta hänen kuulijoidensa kohdalla voidaan puhua hurmosliikkeestä, arvioi Rasila.

Rogelin sukuseura perustettiin Merikarvialla elokuun 2. päivänä 1997. Sukuseuran hallitus otti erääksi tavoitteeksi saada aikaan Rogelin sukuun kuuluvista henkilöistä kirjan muotoon laadittu rekisteri ja selvitys suvun muodostumisesta tähän päivään. Sukukirja saatiinkin julkaistua vuonna 2000. Seuraavat tiedot on poimittu Rogelin sukukirjan sivuilta.

Rogelin talo sijaitsee Merikarvian Alakylän Kuninkaanmäen alapuolella. Se lienee perustettu 1400-luvulla, jolloin vesi vielä lainehti niemen ympärillä ja silloisilla laivoilla pääsi Alakylän satamaan - jopa Pyhän Birgitan kappelille saakka. Ensimmäisessä maakirjassa vuodelta 1540 mainitaan eräänä veronmaksajana Lasse Rodgerinpoika ja myöhemmin muita Rodgereita tai Rodgerinpoikia. Yksi tulkinta Rogel nimen alkuperästä liittyykin edellä mainittuihin nimiin. Nimi lienee etelä- tai keskieurooppalaista perua. Rogelin talon tunnistaa helposti talon viereen kalliolle pystytetystä Anna Rogelin muistopatsaasta. Annan kotitalon viereen kalliolle pystytettiin muistopatsas vuonna 1870 satavuotismuistoksi Anna Rogelin ensimmäisestä saarnasta.

Rogelin sukuhistoriaa ei voida sivuuttaa esittelemättä Anna Rogelia, joka sai aikaan Merikarvialla ja lähiseuduilla suuren uskonnollisen herätyksen saarnoillaan. Unissasaarnaajaa, horrossaarnaajaa, herätyssaarnaajaa - millä nimellä Anna Rogelia halutaankin nimittää - oli parhaimmillaan kuulemassa tuhatkin ihmistä. Saarnoissaan Anna korosti Jumalan rakkautta ja armoa. Hän saattoi vaieta kesken saarnan ja sanoa, ettei voinut jatkaa, koska paikalla oli ihmisiä, jotka olivat tulleet pilkkamielellä häntä kuulemaan. Merikarvia oli Annan aikana kaksikielinen seurakunta ja siksi Anna saarnasi sekä suomeksi että ruotsiksi. Myöhemmin Annan nostattama herätysliike sulautui muihin herätysliikkeisiin, mutta Annan alkamaa näkyjen näkemisen perinnettä monet vanhat ihmiset jatkavat Merikarvialla vieläkin, kertoo sukukirjan kirjoittaja.

Annan sairaudesta ei ole esitetty virallisia arveluita. Rogelin sukuun kuuluva lääketieteen ja kirurgian tohtori Kalevi Österman on sanonut, että diagnoosiksi sopii erittäin hyvin jo muinaisessa Egyptissä tunnettu sairaus - polio.

***

Lähteinä on käytetty seuraavia painettuja ja painamattomia lähteitä: 

  • Hormia, Yrjö. Rukoilevaisen kansan hengellisiä äitejä.

  • Ostamo, Reijo. Rogelin sukukirja 2000.

  • Rasila, Vilho. Anna Rogelia koskeva aineisto Merikarvian kirkonarkistossa. 16.3.2001.

  • Ruissalo, Rauno. Henkilökohtaiset muistiinpanot Anna Rogelista.

Kaikki käytetty aineisto on saatu lainaksi ja vapaasti käytettäväksi Sukuseura Rogel ry:n puheenjohtaja Rauno Ruissalolta Merikarvian Alakylästä toukokuussa 2001.